Huh huh! Uskomatonta kuinka kiireistä voi täällä olla! Onneksi lapset ovat tästä lähtien koulussa, joten saan enemmän aikaa kirjoitella ja päivitellä blogia!

Paljon on tapahtunut sen jälkeen, kun viimeksi kirjoitin tänne. Äitini ja hänen kaverinsa tulivat käymään täällä Briteissä ja pääsin heidän kanssaan katselemaan vähän Bathia ja Lontoota.

Oli hienoa päästä vähän tuulettumaan muihin maisemiin ja olla suomalaisessa seurassa pitkästä aikaa! Tulipa siinä sitten juteltua vähän kaikesta.

Sain juteltua suomalaisuuden ja englantilaisuuden eroista, kuten kohteliaisuuksista. Täällä ei ole outoa, että kun astut bensa-aseman ovesta sisään ja kävelet maksamaan bensasta, kassalla oleva mies aloittaa kanssakäymisen sanomalla: "Hello, love!"

Täällä se on normaalia, että miehet sanovat tuiki tuntemattomille "Hello, love!", "Hello, darling!" tai "Hello, honey!" kun taas Suomessa tällaiset sanat on varattu seurustelukumppanille. Sain myös kuulla, että oma rakas äitini oli saanut sellaisen kuvan, että minulla olisi jotain supinaa perhetuttava Garyn kanssa!!! Ajatuskin saa minut nauramaan kippurassa! Joten, ettei muille tule sellaista kuvaa sanon sen selvällä suomenkielellä: "Minulla ei ole supinaa Garyn kanssa!"

Täällä on vain ihan erilainen kulttuuri, kuin Suomessa. Miehet voivat sanoa ihan normaalissa keskustelussa, että nainen näyttää hyvältä, tarkoittamatta "Hmm, näytätpä sinä hyvältä! Mennäänkö maukuuhuoneen puolelle keskustelemaan kuinka hyvältä näyttäisimme yhdessä?" Täällä miehet (ainakin ne, jotka minä olen tavannut) ajattelevat yläpäällään, ei alapäällään ja minusta se on todella hyvä asia. Kukapa nainen ei halua kuulla,  että näyttää hyvältä uusissa vaatteissaan tai kampauksessaan, tai ihan tavallisissa vanhoissa vaatteissa, ilman takaa-ajatuksia makuuhuone sessioista!?

~

Tämän viikon aikana olen sitten tavannut enemmän muita au paireja. Perheeni entinen au pair Anna tuli torstaina tänne Saksasta ja hän aikoo olla vielä ensi viikon täällä. Lähdimme sitten Annan kanssa lauantaina katsomaan Stonehengea.

Ajomatka kesti noin 1½ tuntia, mutta sinä aikana meillä oli paljon aikaa tutustua paremmin toisiimme. Kun pääsimme Stonehengeen saimme audio-oppaat mukaamme. Se on sellainen pieni kännykän kokoinen radio, joka laitetaan korvalle ja nauhoite kertoo Stonehengestä. Kävelimme ympäri Stonehengeä ja maassa oli numerotaulu, joka näytti numeron (matkan varrella oli 7 numeroa), joka sitten painettiin audio-oppaaseen ja se kertoi jotain mitä siitä kohdasta voi nähdä.

Sisäänpääsyn luona, jossa sai audio-oppaan sai valita kielen, jolla haluaa oppaan kertovan Stonehengestä. Suomenlippua ei ollut, mutta ruotsinlippu kyllä löytyi! Aloin siinä sitten valittamaan Annalle, että miksi kaikkialla on ruotsinlippuja, mutta ei koskaan suomenlippua. Lontoossakin tuli muutama ruotsinlippu vastaan, Thomasin jalkapallomatossa on ruotsinlippu, mutta ei suomenlippua jne. Sitten myöhemmin, kun kerroin tapahtuneesta Aimeelle mielessäni välähti ajatus.

Ennen kuin menimme katsomaan Stonehengeä yksi nainen kysyi meiltä mistä olimme kotoisin ja merkkasi kansallisuutemme ylös. Ajatus, joka tuli mieleeni, oli että ehkäpä ruotsalaiset vierailevat Iso-Britanniassa enemmän kuin suomalaiset, ja se on syy miksi ruotsinlippuja on enemmän kuin suomenlippuja....?

~

Tänään tapasin myös neljä uutta ihmistä. Minä olin tutustunut yhteen au pairiin Facebookissa juuri, kun olin tullut tänne. Stefanie Saksasta ei ollut itse tullut Britteihin, mutta halusi tutustua etukäteen au paireihin lähellä paikkaa, johon hän oli tulossa. Stefanie saapui Britteihin noin viikko sitten ja kysyi minulta haluaisinko tavata viikonloppuna. Tottakai!

Sovimme sitten, että minä ja Anna tapaamme Stefanien ja hänen tuttavan Sophien Bathissa yhden aikaan. Anna tekstasi yhdelle vanhalle kaverilleen Agalle, joka on Puolasta kotoisin, ja kysyi häntä mukaamme Bathiin. Hän halusi tulla myös. Tietenkin joukkomme kasvoi vielä yhdellä saksalaisella, Tinalla, joka on ollut maassa vasta muutaman viikon.

Otimme Agan mukaan matkan varrelta ja aloitimme matkan kohti Bathia. Minä ajoin ja ensimmäinen ajatus Agasta oli, että tämän ihmisen kanssa ei tule olemaan hiljaista! Hänen suunsa kävi melkein koko ajan ja hänellä oli miljoonia kysymyksiä. Yritin siinä sitten keskittyä ajamiseen ja Agan kanssa keskustelemiseen. Onneksi hänellä oli samoja kysymyksiä, joita muutkin ovat minulta kysyneet, joten oli helppoa vastata niihin.

Löysimme Bathiin helposti ja Stefanielta oli jossain matkan varrella tullut viesti, että Sophie oli joutunut pieneen onnettomuuteen (hän oli saanut kolme tyhjää rengasta ajamalla piikkien yli) ja että he ovat hieman myöhässä. Menimme sitten Agan ja Annan kanssa syömään patongit. Patonkipaikan vieressä oli karikatyyritaiteilija ja Aga sai idean, että voisimme ottaa karikatyyrikuvan meistä kolmesta. Hän meni kysymään voisiko mies tehdä karikatyyrikuvan meistä kolmesta ja mies sanoi, että se onnistuu £10. Oli mahtavaa saada karikatyyrikuva meistä kolmesta, sillä se oli uusi kokemus meille kaikille. Kävimme sitten eletroniikkakaupassa tekemässä kaksi kopiota kuvasta hintaan £0,40. Ei paha hinta ollenkaan! Olisimme laminoineet kuvat, mutta paikka jossa voi laminoida kuvia, oli kiinni.

Noin kolmen aikaan Sophie ja Stefanie saapuivat Bathiin Tinan kanssa ja pääsimme juttelemaan. Menimme yhteen puistoon ja juttelimme siellä kunnes huomasimme, että kello oli jo viisi. Minun ja Annan piti olla takaisin kotona ennen seitsemää, sillä Aimee ja Alan olivat lähdössä ulos juhlistamaan Aimeen isoisän syntymäpäiviä ja Alanin ja Aimeen 12. hääpäivää. Haimme kahvit ja katselimme hieman Bathia noin puolen tunnin ajan, kunnes minun ja Annan piti lähteä. Matka Wellsin kautta kotiin oli mukava, aurinko alkoi laskeutua ja me kolme olimme iloisia, mutta hieman väsyneitä. Suunnittelimme jo, että voisimme tehdä ensi viikonloppuna jotain kivaa ennen kuin Anna lähtee takaisin Saksaan.

Nyt kello on jo puoli kaksitoista täällä ja minun on väsy. Tuntuu kuin mieli on täynnä uutta tietoa ja uusia naamoja, että muuta ei sinne oikein mahdu. Nyt tarvitsen unta, että mieleni saa järjestellä naamat ja tiedot paikkaan, jossa ne säilyvät parhaiten. Kaiken kaikkiaan, tämä viikko on tähän astisen au pair aikani paras!

Tapasin muita ihmisiä, joilla oli samoja kokemuksia kuin minulla ja olivat samanhenkisiä kuin minä. Pitkästä aikaa tunsin, että minulla oli todella hauskaa ja ystäviä, jotka ymmärtävät. Puhekin tulvi tänään paljon helpommin kuin muina päivinä. Ehkä se oli siksi, että puhuin ihmisille, joille englanti ei ole äidinkieli, ehkä se oli sitä että olimme samanikäisiä tai ehkä se oli vähän molempia.... Ihanaa, että nyt minulla on täälläkin ystäviä, eikä tarvitse ikävöidä kavereita, jotka ovat koto-Suomessa!