Nyt on tullut ajateltua aika paljon tuota au pair-reissua ja mitä kaikkea siitä tuli opittua ja millaiset jälkifiilikset asiasta on.

Minusta oli todella hauskaa lähteä kokeilemaan siipieni kantavuutta ihan muille maille. Hyvinhän siellä selviytyi, vaikka en koskaan asiaa epäillytkään. Ennen aina kuvittelin, että matkustaminen on ihan hirveän vaikeata ja kuluttaa todella paljon rahaa, mutta omalla reissulla tajusin, ettei asian aina tarvitse olla näin. Kyllähän sitä rahaa saa kulutettuakin, jos vain haluaa, mutta pienemmälläkin budjetilla selviytyy ihan hyvin.

Ei tuo matkustaminen enää mielestäni ole kovinkaan vaikeaa. Pääasiassa ennen pelkäsin matkustamaan lähtemistä, sillä en ollut koskaan ollut lentokoneessa ja muutenkin yksin maailmalle lähtemisen ajatteleminen oli pelottavaa. Enää en ajattele näin. Lähtisin varmaan seuraavalle reissulle heti huomenna, jos vain rahaa olisi sen verran...!

Olisi sinänsä ihan kivaa lähteä toiselle au pair-reissulle, sillä se on kuitenkin aika helppoa, mutta toisaalta taas se ei olisi kovinkaan kivaa. Kun minullakin on ikää jo 21-vuotta, niin tässä iässä olisi ihan kivaa, jos olisi oma pieni asunto jossain jossa saa levitellä tavaransa omiin nimiin jne. Jotenkin alkaa itselle tulla outo olo jos tästä lähtisi muiden nurkkiin asumaan, vaikkakin työtä vastaan.

Kun ajattelen koko au pair aikaa, päällisin puolin minulla on positiivinen olo kaikesta, mutta muutama asia jäin hieman kaivertamaan.

Ensinäkin se, että minulle ei uskallettu kertoa mitä heillä pyöri mielessä. Mutta toisaalta taas minuakin voi asiassa syyttä, kun en itse avannut suutani, kun itsekin ajattelin samaa asiaa.

Toinen asia mikä jäi myös vähän ärsyttämään oli, että au pair perheeni ei muistanut tehdä minulle työtodistusta ajoissa. Puhuimme asiasta muutamaan otteeseen kun lähtöpäivä oli valittu, mutta silti he unohtivat kirjoittaa sen. Päätimme sitten, että he lähettävät sen postissa, kun saan todistuksen englanninkielen kurssin suorittamisesta Englannin osoitteeseen.

Odottelin siinä sitten yli kuukauden päivät postia Englannista, mutta sitä ei kuulunut (lähetin viimeisillä viikoilla postikortteja sukulaisille ja kavereille, jotka tulivat myös melkein kuukauden päästä lähettämisestä, niin en hirveästi hoppuillut). Minulla oli myös kuitenkin sen verran kiire, että saisin työtodistukset kaikki Työvoimatoimistoon, että saisin työttömyysturvaa.

Vihdoin ja viimein sitten laitoin sähköpostia asiasta perheelle (olimme kuitenkin sähköpostitelleet siinä välissä, mutta sanallakaan asiasta ei mainittu) ja sain kuulla, että todistus oli tullut jo ennen joulua (eli pari viikkoa minun lähtöni jälkeen) eivätkä se olleet ehtineet/muistaneet laittaa kirjettä postiin. Noh, siinä ei sitten oikeastaan mitään. Noin viikon päästä siitä, kun kirjoitin asiasta heille, postissa tuli työtodistus ja kurssitodistus.

Työtodistus oli kyllä pikkuisen hassun näköinen, mutta se ei haitannut ollenkaan. Se mikä haittasi kuitenkin, että he olivat laittaneet työssäoloaikaan heinäkuu - 3. joulukuuta! Tietenkin Työvoimatoimistossa kiinnitettiin asiaan huomiota, sillä jos todistuksessa lukee, että olen vielä 3. päivä ollut töissä, he eivät voi antaa työttömyysturvaa siltä ajalta!

Vähän tuli sellainen olo, että kylläpä tuo au pairina olo on kallista. Piti ostaa kaksi lippua ja menetin siinä muutaman satasen, kun lippujen hinnasta ei voinut palauttaa muuta kuin muutaman kympin. Ja sitten vielä he laittavat väärän lopetuspäivän ja menetän siinä muutaman päivän työttömyysrahat! Varmasti ystäväni ja perheeni sanoisivat tässä vaiheessa, että se on vain rahaa.. Mutta onhan se helppoa niiden sanoa, joilla sitä on...

Toisaalta, vaikka rahaa vähän paloikin, en silti vaihtaisi hetkeäkää, jos saisin sen muutaman satasen takaisin pankkitilille. Kyllä muutaman satasen maksaakin niistä kokemuksista, joita Englannissa sain!

Ulkona sataa kaatamalla, joten päätin kuluttaa aikaani lisäämällä uusia kuvia tänne. Täällä on satanut jokaisena viikonpäivänä tällä viikolla, tämä varmaan tarkoittaa sitä, että talvi on tullut Englantiin.

Elämä on tasaista täällä ja on outoa ajatella, että 19 päivän päästä olen taas Suomessa. Lentolippu on ostettu ja perhe on tyytyväinen päivään. En ole ihan varma onko lapsille vielä ilmoitettu, että olen lähdössä joulukuun ensimmäinen päivä kokonaan pois täältä.

Thomas puhuu paljon siitä kuinka hän saa "minun" huoneeni kun lähden, mutta en ole ihan varma että kumpikaan tietää että olen lähdössä lopullisesti. Minä en ole oikeastaan kenellekkään täällä kertonut, että olen lähdössä. Jotenkin tuntuu, että Aimee ei halua kertoa kenellekään, joten olen itse vähän epävarma muille kertomisesta.

Kuitenkin, tässä muutamia kuvia, joita olen ottanut.

Kävin kävelyllä kameran kanssa.

Aika maaginen pikku paikka.

 

Karavaanipaikka. Omia karavaaneja ei tarvinnut tuoda. Nämä oli kuin pieniä asuntoja: kolme makuuhuonetta, vessa + suihku, keittiö, jossa oikein mahdollisuus kokkailla ja suuri olohuone.

Kävimme katsomassa Paingtonin kaupunkia.

Ihania merellisiä maisemia.

Kävimme Woodlands nimisessä paikassa, joka on eläinpuisto ja huvipuisto yhdessä.

Oli vähän jalkoja uuvuttava paikka, kun joutui kävelemään ylös ja alas koko ajan...

Riikinkukkoja oli vähän jokapuolella kävelemässä vapaana.

Linnunpelätinkylä

Kävimme traktoriajelulla linnunpelätinkylässä.

Vuohia

Ihana käärmes

 

Ihanat luppakorvat

Ei ihan Wasalandian Viikinkilaivan veroinen. Ei tullut edes huono-olo kyydistä, eikä pylly noussut penkistä

Yritin ottaa kuvia lossireissusta, mutta illalla pimeässä kuvaaminen ei oikein onnistunut, mutta lapsista oli kiva ottaa kuvia.

Kävimme yhdessä julmetun suuressa kauppakeskuksessa, josta voi ostaa ihan kaikkea, nimeltä Trago. Siellä oli tällainen kyltti, kun tuli sisälle kauppaan. Kyltissä lukee: "Free ride in a police car for genuine shoplifters only. Number of free rides this year 107", joka on löysästi suomennettuna:  "Ilmainen poliisiautoreissu tarjolla vain aidoille myymälävarkaille. 107 ilmaista reissua tänä vuonna."

Minun mielestä tuo oli todella hauskasti laitettu, joten oli ihan pakko olla turisti ja ottaa kuva

Täällä on tapahtunut kaikenlaista, eikä aikaa oikein kirjoitteluun ole löytynyt mistään. Nyt sitten ajattelin vähän päivitellä kuulumisia, kun suunnitelmatkin alkaa pikkuhiljaa olla lyöty lukkoon.

Muutama viikko sitten aloin pohtimaan tätä au pair työtä ja onko minulle täällä oikein tarvetta. Molemmat lapset on koulussa ja työtunnit on täynnä siivoilemista. Lapsia pääsen hoitamaan vain keskiviikkoisin, kun Aimee lypsää.

Ei sinänsä, että siivoaminen haittaisi minua, mutta en tullut tänne siivoojaksi.

Viime viikolla minä, lapset ja Aimee menimme karavaanailemaan Paington nimiseen paikkaan. Lapsilla on lomaa keskiviikkoon asti. Kaiken kaikkiaan reissu oli hauska ja mukava, mutta olin suunnitellut että sillä viikolla päättäisin mitä aion tehdä.

Viime viikonloppuna sitten päätin, että jään perheen luokse vielä maaliskuuhun asti. Varasin lentoliput, että pääsisin Suomeen käymään tammikuussa.

Kerroin sitten Aimeelle, että olin nyt sitten varannut lentoliput. Aimeen naama venähti ja hän kysyi olinko varannut lennon takaisin tänne. Sanoin, että olin ja Aimee sanoi, että jutellaan myöhemmin.

Kyllä minä tiesin jo naaman venähdyksestä mitä oli tulossa, mutta silti en voinut mitään että alkoi hieman jännittämään.

Myöhemmin illalla olin laittamassa itselleni kahvia ja Aimee tuli alakertaan. Hän selvitti kurkkuaan, oli todella vaivaantuneen näköinen eikä ollut saada suutaan auki.

Kysyin häneltä sitten mistä hän halusi jutella. Suurinpiirtein tällainen puhe seurasi kysymystäni. "En halunnut huolestuttaa sinua, mutta minä ja Alan olemme keskustelleet tässä muutaman viikon ajan. Minun piti kertoa sinulle kun olimme lomailemassa, mutta en vain pystynyt. Alan kysyi joka ilta olinko jo kertonut sinulle, mutta en vain pystynyt sanomaan mitään. En oikein tiennyt kuinka erilaista tämä olisi. Tiedät, että minulla ja Alanilla on hieman sukset ristissä tällä hetkellä, mutta Alan on luvannut, että palkkaa uuden työntekijän joulun jälkeen, jotta hän voisi olla kotona enemmän. Hän ei aluksi ollut samaa mieltä kanssani, mutta sanoin hänelle, että ajattele nyt sitä loogisesti. Hayley on nyt koulussa ja ei ole oikein, että teetämme sinulla niin paljon kotitöitä. Sinussa ei ole mitään vikaa, olet ollut ihan täydellinen. Olet lypsänyt, siivonnut ja tehnyt kaikkea mitä olemme vain pyytänyt. En halua, että kuvittelet, että syy on sinussa, mutta meillä ei vain ole tarvetta au pairille enää. Hayley on koulussa ja on todella vaikea yrittää saada tunteja tarpeeksi, ilman että laittaa paljon siivoilua."

Yritin siinä sitten saada Aimeen lopettaman puhumisen ja päätin sitten vain puhua päälle kun sanaryöpystä ei ollut tulossa loppua. Sanoin hänelle, että olin itsekin ajatellut asiaa paljon ja olin tullut samaan lopputulokseen.

Aimee toisti koko ajan, että hän tunsi olonsa niin ilkeäksi, mutta yritin vakuuttaa hänelle, että en syyttänyt heitä mistään.

Sitten molemmat yritti nieleä kyyneleitä, kun juttelimme tulevasta. Aimee sanoi, että voin lähteä kotiin koska vain haluan. Molemmat tulimme siihen tulokseen, että minulle annetaan aikaa miettiä milloin haluan lähteä ja lähtöni tulee olemaan hirveän surullista lapsille.

Tässä nyt olen pohtinut ja pohtinut, jutellut äitini kanssa ja vielä kerran pohinut. Päädyin siihen tulokseen, että haluan kotiin mahdollisimman pian, joten haluaisin saada lennon johonkin joulukuun alkuun, mahdollisesti ennen syntymäpäiviäni (5. joulukuuta), että voisin juhlia niitä koto-Suomessa perheen ja ystävien ympäröimänä.

Olen laittanut viestiä lentoyhtiölle miten peruuttaminen tai lentoajan ja meno-paluun muutos menoksi onnistuu ja millaisia kustannuksia niistä minulle tulee.

Toivon mukaan tällä viikolla saan lennon järjestykseen. Huomenna kun menen englannin tunnille minun pitää yrittää muistaa kysyä opettajalta, voisinko tehdä englannin kokeen mahdollisimman pian ja pääsisin kotiin todistuksen kanssa.

Joten, vaikka vuotta täällä englannissa ei tule vietettyä, reissu on ollut mahtava ja tuottoisa. En oppinut vain käytännön englantia vain opin monia asioita itsestäni ja mitä haluan tulevaisuudessa tehdä elämälläni. En usko, että olisin ymmärtänyt näitä asioita Suomessa, vaan tarvitsin aikaa olla muualla. "Täytyy mennä kauas, että näkee lähelle."

Hämähäkit eivät ole kiusanneet minua hirveän paljon edellisen kirjoituksen jälkeen, onneksi.

Talvi alkaa näyttämään kasvojaan täälläkin päin, mutta ei ihan samalla tavalla kuin koto-Suomessa. Täällä talvi on kuuleman mukaan märkää.

Lunta tulee harvoin ja vettä sataa paljon. Vielä ei ole hirveästi satanut, mutta ilmat ovat todellakin kylmemmät. Talvivaatteita ei ole mukana, joten varmaan alkaisi olla pikkuhiljaa aika ostaa sellaisia

Kyllä olen tässä muutaman viikon aikana tajunnut, että Suomessa se koti on, ja vaikka täällä on mukavaa ja kaikki hyvin, niin silti tämä ei ole koti.

Nyt kun olen ollut täällä jo yli kolme kuukautta, olen huomannut että alkaa pikkuisen olla koti-ikävä. Ensimmäisen kerran huomasin sen viime tiistaina, kun olin koulussa ja juttelin muiden ulkomaalaisten kanssa. Juttelimme kodista ja yhtäkkiä tuli kova koti-ikävä.

Luulisin, että kovempi koti-ikävä varmaan tulee, kun joulu lähestyy, mutta pitää  yrittää muistaa ajatella, että tammikuussa pääsee taas kotiin hetkeksi aikaa ja äiti on luvannut siirtää joulun tammikuulle, ettei minun tarvitse olla ilman maksalaatikkoa ja kinkkua

On ihan pakko jakaa tämä teidän kanssanne

Tänään olin shoppailemassa muutaman au pairin kanssa. Kotiin päästyäni ajattelin olla vaan ja leikkiä koneella. Siinä sitten istuskelin sängylläni ja katselin Top Gear- ohjelmaa, kun silmäkulmassa vilahti jotain. HÄMÄHÄKKI!

Äkkiä kirja käteen ja metsästämään hämppyä. Siirtelin huonekaluja ja vihdoin sain sen kirjani alle! HA! Siitä sait hämppy! Nostin kirjan ja hämppy oli kadonnut!

Siirtelin lisää huonekaluja ja taas kerran sain näköhavainnon hämähäkistä. Tiputin kirjan sen päälle ja varmistaakseni, että hämähäkki varmasti kuolee, hypin kirjan päällä muutaman sekunnin.

Nostin kirjaa taas ja onnekseni hämähäkki oli kuollut. Hämähäkki oli hirmuisen kokoinen. Niinpä päätin, että hämähäkistä tulee seuraavan blogi kirjoituksen aihe.

Otin kameran käteen ja otin kuvia hämähäkistä. Siirtelin sen kahdeksaa jalkaa ja kuvasin lisää. Otin vielä viivoittimen käyttöön.

Hämähäkit täällä eivät ole niitä pieniä hämähäkkejä, joita koto-Suomessa näkee, vaan ne ovat suuria! Toki täällä on pieniäkin hämähäkkejä, mutta ketäpäs ne pienet hämähäkit kiinnostaa. Joten, tässä muutama hämähäkki kuva teille illan piristeeksi, tai sitten ei. Itse varmaan näen painajaisia...