Huh, en voi oikein uskoa, kuinka nopeasti aika menee eteenpäin. Päivät menee ohi todella nopeasti ja melkein joka aamu sitä ajattelen, tänään menen ajamaan autolla, mutta sitten kello onkin jo yhdeksän illalla ja autoileminen unohtui.

Tänään olin Hayleyn ystävän synttärijuhlilla ja tapasin siellä toisen au pairin, Sarahin. Aimee sitten sopi meille tapaamisen keskiviikoksi, kun hän on itse lehmiä hoitamassa. Tarkoitus olisi ensi viikon keskiviikkona viedä lapset sinne leikkimään Sarahin perheen lasten kanssa, ja minä saisin samalla viettää aikaa oman ikäisen kanssa. Perfect!

Sitten tajusin sen, en ollut vielä ajanut omin päin britti liikenteessä. Ensimmäinen kerta oli Alanin kanssa enkä halunnut, että toinen kerta olisi lapset kyydissä. Sopiva tilaisuus koitti tänään, kun Alan, Aimee ja Hayley lähti hakemaan Thomasia Wellsistä.

Heti kun perhe oli lähtenyt, hyppäsin koneelleni ja katsoin lähimmän bensa-aseman ja kuinka helpoiten pääsisin sinne. Tankki kun oli melkein tyhjä edellisen au pairin jäljiltä. Noh, lähdin ajelemaan ja hyvinhän se ajeleminen sujui.

Muistin pysyä vasemmalla puolella tietä (vaikka ihan sama se oikeastaan oli, kun tiet oli niin kapeita) ja vaihtaa vaihteet vasemmalla kädellä. Ensin ajoin Sarahin perheen risteykseen (piti varmistaa, että osaisin sinne ) ja sen jälkeen lähdin metsästämään bensa-asemaa.

Ensimmäisen tien päässä oli kiva yllätys: tie oli veden peitossa! En uskaltanut mini-autollani ylittää sitä, vaan käännyin (kääntyminen oli mielenkiintoista tiellä, johon mahtuu 1½ autoa) ja jatkoin matkaa.

Löysin kuin löysinkin oikean tien ja pääsin kunnon tielle, jonne mahtuu vaikka huikeat 3 autoa kerrallaan. Löysin bensa-asemankin helposti, mutta se oli kiinni! Kello oli 14:30 ja bensa-asema oli kiinni! Uskomatonta! Mittari pyöri pelottavasti punaisella.

Eikun etsimään toista bensa-asemaa. Koetin käydä kääntymässä Wellsissä (matkaa n 15 min), luulisi sitä, että kaupungissa, kuten Wells olisi bensa-asema, mutta sellaista ei tullut vastaan.

Käännyin ympäri ja jatkoin matkaani. En kääntynyt samaa tietä takaisin kotiin (ylämäki oli aika jyrkkä enkä uskaltanut riskeerata, että auto sammahtaa keskellä mäkeä!). Jatkoin Piltoniin, jossa olen käynyt muutaman kerran, kun Hayleyn kaveri asuu siellä. Piltonissakaan ei näkynyt bensa-asemaa.

Sitten päätin, että parempi ajaa takaisin kotiin (mittarissa varmasti vikaa, kun meni punaiselle ja sitten nousi ensimmäiselle viivalle, meni punaiselle, ensimmäiselle viivalle...) ja koettaa uudestaan joskus myöhemmin. Ainakin osaan Sarahille ensi keskiviikkona

Tosiaan, juhlissa oli todella mukavaa. Juhlat pidettiin puistossa, ja sisätiloihinkin pääsi. Sisätiloissa oli ruoat, kasvomaalausta ja askartelua. Synttärisankarin isä, Gary, houkutteli minut askartelemaan ja leikkimään kasvomaaleilla niin, että innostuin niistä vähän liikaa. Siinä sitten maalasin Hayleyn käteen kukan ja auton ja Hayley halusi, että maalaan hänen kaulaan kukkakaulakorun (minulla oli kaulassa sellainen koru). Omaan käteen tuli piirrettyä liekkejä, hämähäkki seitteineen, auto ja kissa. Niin kuin sanoin, innostuin vähän liikaa

Juhlissa sain taas kuulla kuinka minua on luultu amerikkalaiseksi. Gary oli todella yllättynyt kun sanoin tulevani Suomesta. Ei se kyllä minua haittaa, että luulevat amerikkalaiseksi. Otetaan se positiivisesti, minä taidan puhua englantia aika hyvin, jos amerikkalaiseksi luulevat. Omasta mielestä englantini kuulostaa hieman sopertelulta, varsinkin jos joku kysyy jotain yllättäen minulta...

Ensi viikko menee varmasti taas todella nopeaan tahtiin. Keskiviikkona minä pidän lapsille seuraa koko päivän ja menemme Sarahin luokse käymään. Torstaina Aimee ja Alan menee häihin, joten minä laitan lapset nukkumaan. Lauantain Aimee ja lapset lähtee Ibizalle lomailemaan viikoksi, joten olemme Alanin kanssa kahden täällä. Viikonloppuna pääsen myös uudelleen auttelemaan lypsämisessä, kun Alan on yksin töissä.

Täytyypä taas mennä. Hartiat alkaa olla kipeät tietokoneella olemisesta. Talk to you soon! Cheers!