No niin. Viikon päästä olen Iso-Britanniassa. Kaikki kyselevät koko ajan: "Jännittääkö?" ja vastaus on aina sama: "Ei vielä, mutta onhan tässä aikaa alkaa jännittämään..."

Oikeastaan vastaus on tosi. Ei minua sillä lailla jännitä, mutta tänään kun kävin ostamassa matkaoppaan Briteistä, en voinut olla hymyilemättä. Joka kerta, kun ajattelin no niin, viikon päästä tähän aikaan olen juuri astunut lentokoneesta... tähän aikaan viikon päästä olen bussissa matkalla Bathiin... tasan viikon päästä tähän aikaan olen juuri tavannut au pair perheeni... en voinut olla tuntematta innostusta, joka sai minut melkein hyppelehtimään ilosta. Naama ei kyllä pysynyt peruslukemilla, mutta kroppani sain kuitenkin pidettyä kurissa

Neljä kuukautta sitten löysin itselleni au pair perheen. Olen haaveillut lähteväni au pairiksi jo monia vuosia, ja nyt sitten sain toteuttaa haaveeni. Koskaan aiemmin minä en ole oikein uskaltanut, mutta sain kaksi todella hyvää ystävää, jotka molemmat ovat olleet au pairina Briteissä ja he saivat minut uskaltamaan.

Aluksi en millään löytänyt sopivaa perhettä (toisin sanoen: he valitsivat jonkun muun minun sijastani). Laitoin sähköpostia monelle perheelle ja mietin tarkkaan mitä kaikkea heidän viestinsä perusteella minun kannattaisi kirjoittaa viestiini. Mietin, viilasin ja parantelin jokaista viestiä ja laadin jokaiselle perheelle oman viestin.

Sitten, kun olin melkein pettynyt ja ajattelin hylätä koko au pair homman, kysyin apua kämppäkaveriltani. Hän neuvoi minut sivulle, jossa hän oli itse löytänyt perheensä. Kirjoitin muutamalla sanalla itsestäni ja mitä halusin perheeltä ja lähetin tiedot eteen päin.

Seuraavana päivänä monet perheet olivat ilmaisseet olevansa kiinnostuneet tietämään minusta lisää. Katsoin perheiden profiilit ja hyväksyin muutamia, joille lähetettiin minun sähköpostiosoitteeni. Siitä se sitten lähti. Minulla oli muutama suosikkiperhe (parhaimmillaan juttelin seitsemän eri perheen kanssa samaan aikaan), mutta mikään perhe ei ollut ylitse kaiken.

Kun sitten perheeltä, jonka luokse olen menossa, tuli viesti, että he olisivat kiinnostuneet tuntemaan minut paremmin laitoin pikaisesti viestiä takaisin. Laitoin heille, että olisin valmis lähtemään kesäkuun jälkeen (sekoitin heidät yhteen toiseen perheeseen, joka olisi halunnut au pairin jo huhtikuussa). Perheen äiti Aimee laittoi viestiä, että se olisi ihan sopiva aikataulu heille, sillä heidän nykyisen au pairin pitäisi lähteä joskus kesä-heinäkuussa.

Juttelimme paljon sähköpostin kautta, kunnes yksi päivä luin sähköpostiani kesken tuntia. Aimee oli laittanut viestiä, että haluaisi soittaa minulle ja jutella puhelimessa (hänen mielestään kirjallinen englantini oli todella hyvä, mutta hän halusi saada varmuuden, että osaan puhua myös yhtä hyvin. Perhe kun on täysin englantilainen).

Laitoin melkein heti sähköpostilla numeroni ja kerroin milloin minulle voisi soittaa. Samana iltana tuli puhelu oudosta numerosta. Aiemmin päivällä olin kavereilleni paniikissa miettinyt, kuinka selviäisin puhelusta, kun kuvittelin, että perhe oli Irlannista (koko au pair homma oli alkutaipaleella yhtä väärinkäsitystä minun osaltani :D). Aimee oli todella mukavan kuuloinen ja siinä puhelun aikana minulle tuli sellainen tunne, että tämän perheen luokse haluan mennä. Juttelimme niitä näitä (Aimee toisteli, että kuulostan niin mukavalta, ja että englantini on todella hyvä), kyselin perheen isän (Alan, maanviljelijä) töistä, ja olisiko mahdollisuutta päästä niihinkin hommiin mukaan. Aimee sanoi, että olisihan se mahdollista ja Alan varmasti pitäisi siitä, että olen ollut navetalla töissä.

Kun olimme jutelleet, hehkutin kämppikselleni kuinka mukavalta Aimee kuulosti, ja että haluaisin mennä heidän perheeseen au pairiksi.

Seuraavana päivänä Aimee laittoi viestiä, että hänestä oli todella mukava jutella ja hän laittoi kaikkien entisten au pairien sähköpostiosoitteet minulle. Minusta oli kiva, kun Aimee laittoi ne sähköpostiosoitteet, sillä olin jo ajatellut pyytää niitä. Laitoin heti muutamalle au paireista sähköpostia ja takaisin tuli todella hyvää ja positiivista tekstiä ("vuosi, jonka olin heillä, oli yksi elämäni parhaimmista vuosista")

Jo ennen entisille au paireille juttelemista, olin päättänyt lähteä heille töihin. Olin todella varma, että hekin halusivat minut, sillä heidän viesteistä sai sellaisen kuvan. Kun ex au pairit olivat vastanneet minulle laitoin heti viestiä Aimeelle ja ilmaisin suoraan, että halusin heille töihin.

Siitä se sitten lähti.

Nyt olen hankkinut itselleni eurooppalaisen sairaanhoitokortin, käynyt lääkärillä, jotta saisin lääkärin todistuksen kunnostani ja saanut todistuksen siitä, että minulla ei ole rikosrekisteriä (Aimee halusi kaksi jälkimmäistä). Olen myös ostanut matkaoppaan ja perheelle kirjan Suomesta.

Jännittääkö minua? Ei oikeastaan, mutta jollain tavalla kyllä. En ole koskaan ollut lentokoneessa, niin se on ainoa asia, jota jännitän... saa nyt sitten nähdä mitä mieltä olen ensi viikon perjantaina, kun olen lentokentälle matkalla....