Perjantai saapui nopeammin kuin kuvittelinkaan. Maanantaista keskiviikkoon juhlistin lähtöäni muutaman kaverin kanssa eri tavoin.

Maanantaina vietin päivän Powerparkissa. Oli todella hauskaa saada sisuskalut uuteen järjestykseen hyvässä seurassa

Tiistaina oli saunailta kaljan ja elokuvien parissa (ja tietenkin hyvässä seurassa taaskin )

Keskiviikkona oli karaoke ja leffailta. Torstaina olin illan yksin kotona, kun muut olivat Tangomarkkinoilla. Vietin melkein koko päivän leffojen parissa, joten hauskaa oli.

Sitten perjantai tuli. Torstaina olin mennyt nukkumaan vasta joskus puoli yön jälkeen ja perjantaina nousin jo viideltä. Join muutaman kupin kahvia, varmistin että minulla oli kaikki tarpeelliset ja kävin koirien kanssa lenkillä. Ulkona oli niin kaunista ja rauhallista. Todella ihana aamu.

Sitten äiti tuli ja lähdimme Vaasan lentokentälle. Olimme kentällä varmaankin puolitoista tuntia ennen lennon lähtöä (ajat ovat hieman kateissa, kun oli väsy, ja hieman jännitti myös).

8:30 lento lähti Vaasasta. Lentokone oli pieni ja meitä oli lentokoneessa ehkä parikymmentä. Lento kesti vain 45 minuuttia, joten melkein koko matka meni tuijottaen ikkunasta ulos. Matkalla meille tarjottiin kahvia ja teetä. Melkein heti, kun olin saanut kupin eteeni ja juonut sen kone alkoi laskeutumaan.

12:05 lähti lento Lontoon Heathrowiin. Tällä kertaa oli suurempi kone ja ihmisiäkin oli paljon enemmän. Tällä kertaa en saanut ikkunapaikkaa, valitettavasti. Matka meni nopeasti, sillä taisin nukahtaa kesken kaiken.

13:15 (15:15 Suomen aikaa) Oli lento laskeutunut Heathrowiin. Jouduin kävellä aika matkan, että pääsin passin tarkastukseen ja vielä aika paljon lisää, että sain laukkuni. Kun olin saanut laukkuni, aloin seuraamaan kylttejä, jotka ohjasivat Central Bus Stationille.

Siellä menin suoraan kauppaan ja ostin kolmioleipiä, sillä oli hieman nälkä (olin aamulla syönyt vain yhden leivän ja lentokoneessa yhden karkin).

15:15 Oli tarkoitus lähteä Bathia kohti, mutta bussi oli myöhässä. Seinällä oli taulu, josta saa lukea miltä laiturilta bussi lähtee, mutta Bathiin menevän bussin kohdalla ei lukenut mitään vaikka kello oli 15:00. Menin kysymään Infosta, miltä laiturilta Bathiin menevä bussi lähtee. Vastaukseksi sain "En minä tiedä. Sinun pitää kuunnella ilmoituksia tai mennä pihalle katsomaan minne bussi menee.". Olin kuunnellut niitä ilmoituksia, mutta niistä ei oikein saanut selvää, kun he puhuivat niin nopeasti.

Menin sitten pihalle odottamaan. Aloin jo hermostumaan, kun bussia ei näkynyt ja laitureita oli jokapuolella taloa. Kävelin siinä ympäriinsä ja sitten 15:20 menin kysymään toiselta Info-naiselta onko Bathiin menevä bussi jo menny. Hän sanoi, ettei ole, sillä Lontoossa on hirveät ruuhkat, että kaikki bussit ovat myöhässä. Huokaisin helpotuksesta ja jäin odottelemaan. Vihdoin puoli neljältä bussi tuli ja aloitin matkan Bathia kohti.

Otin kirjan esille, mutta en lukenut yhtään, minulla oli liian kiire katsella maisemia. Ensimmäinen vaikutelma oli: kaikki on harmaata täällä....

Katselin ympärilleni ja huomasin, että taloissa oli jotain outoa. Monta minuuttia mietin mitä outoa taloissa on, ja sitten tajusin sen. Kaikki talot on tiilistä tai kivestä tehty! Outoa!

Toinen outo juttu minkä huomasin (kyllä, huomasin, että he ajavat väärällä puolella ja ratti on väärällä puolella. Kaikki on hieman nurin kurin täällä ) oli että, täällä on paljon puska-aitoja ja todella lähellä tietä. Todella hermoja raastavaa, kun ikkunat raapii puita ja aitoja...

Vihdoin 18:30 saavuin Bathiin ja tapasin perheen. Ensimmäinen ajatus oli, että he eivät ole sen näköisiä, miltä ajattelin heidän näyttävän, ja miltä he näyttivät kuvissa.

Siinä vaiheessa, kun näin heidät odottamassa (alan, Aimee ja Hayley olivat minua vastalla. Thomas oli kaverin luona) olin innostunut, iloinen ja hieman jännitti.

Juttelimme niitä näitä ja Hayley oli kovaääninen. Hän lauleskeli ja näytti minulle Cowien (lehmä pehmolelu, jota ilman hän ei mene nukkumaan). Aimee ihmetteli Hayleyn avoimuutta, kun kuulemma hän on todella ujo aina kun hän tapaa uusia ihmisiä.

Matkalla menimme hakemaan take-away fish 'n' chipseja. Kun pääsimme kotiin, olin niin väsynyt, etten jaksanut paljoakaan jutella tai katsella ympärille. Söin vain ruokani (jaksoin varmaan puolet, kun annokset oli todella isoja! Kuorrutettu kalakin oli varmaan 20 cm pitkä!).

Aimee kertoi, että seuraavana päivänä olisi Thomasin koululla jotkin markkinat ja, että saisin lähteä mukaan jos haluan. Aimee oli järjestämässä sitä ja lähtö olisi 8:45.

Ennen nukkumaan menoa tuli vastaan yksi yllätys. Täällä on pistokkeet ihan erilaiset kuin Suomessa! Onneksi Aimeella ja Alanilla oli adapteri minulle (onnen kauppaa, että heillä oli se).

Menin nukkumaan aika nopeasti. Järjestelin tavaroita hieman ensin ja pesin hampaat yms. (minulla on huoneessani lavuaari! ja se on toimiva!) Edellinen au pair oli jättänyt minulle viestin, että hän oli jättänyt minulle hammastahnaa, shampoota yms. tarvittavaa ja esitteitä lähipaikoista.

Yö oli aika raastava. Heräsin joka välissä. Peitto oli liian paksu ja kova, huoneessa oli liian kuuma, jossain narahti....

Sängystä nousin 7:15 ja menin suihkuun ja valmistauduin koululle lähtöön. Vitkuttelin huoneessani aika kauan, ja viimein menin alas aamupalalle.

Ensimmäinen englantilainen aamiainen. Minä en ole kovinkaan aamiupala ihminen ja pelkäsin, että minulle tarjotaan perinteista, todella rasvaista englantilaista aamiasta munien ja pekonin kanssa. Oksentaisin ihan varmasti...

Onneksi Aimee kysyi otanko leipää vai muroja. Huh! Otin leipää ja kokeilin hilloa siihen päälle. Mansikkahilloa, uskokaa pois, ei se ole niin pahaa, kuin luulisi!

Kun aamupala oli syöty, menimme koululle. Lapset jäivät yhden kaverin luokse siksi aikaa, kun laitoimme koululla kaikki valmiiksi.

Koululla oli oppilaiden vanhemmat laittamassa pöytiä ja tavaroita valmiiksi. Aluksi olin ihan kauhuissani, koska en ymmärtäny yhtään mitään.. Tai siis ymmärsin, että Buzzer pöytä laitetaan tuonne ja Hook-a-duck tulee tuonne, muuta siis... ööö... mikä on buzzer?? Hook-a-duckista minulla oli ajatus

Kahdentoista aikaan koulu oli täynnä porukkaa. Siellä oli vain koulun oppilaat ja niiden vanhemmat. Ensimmäisenä oli Fun Run, johon Thomas osallistui. Lasten piti juosta koko korttelin ympäri (eikä matka ollu todellakaan lyhyt!) ja jokaisen luokan ensimmäinen ja toinen sai diplomin.

Juoksu alkoi ja ei kestänyt kuin vajaa viisi minuuttia, kun ensimmäiset tulivat. Thomas tuli kolmanneksi koko juoksussa ja ensimmäiseksi luokallaan

Sitten menimme Aimeen, Hayleyn ja Thomasin kanssa hook-a-duckin luokse. Aimee oli vastuussa siitä. Aimee antoi minulle raha lippaan, kun hänen piti jakaa muidenkin raha lippaat. Heti tuli porukkaa minun luokse maksamaan. Paniikki!

Thomas onneksi auttoi minua rahojen kanssa niin kauan, että Aimee tuli. Muutaman tunnin olimme "ankkalammella" ja sitten söimme hot dogit ja joimme kahvit (ei kahvinkeittimiä näillä ihmisillä. Kaikki juo instant kahvia).

Koko päivä meni Thomasin (ja syyskuussa Hayleyn) koululla. Vihdoin kun pääsimme kotiin olin ihan poikki. Illalla oli tulossa Aimeen ja Alanin ystäviä syömään. Oh no! Katsoimme lasten kanssa Kung Fu Pandan ja lapset menivät nukkumaan.

Hayley halusi minut lukemaan hänelle iltasadun. Luin hänelle Barbie tarinoita. Kieli oli ihan solmussa, kun ei se oikein taipunut englanninkielen sanoille. Lukemiseni kuulosti korvissani ihan hirveältä! Hayleytä ei tainnut haitata, kun hän halusi että luen lisää....

Menin omaan huoneeseeni ja avasin koneeni. Netti ei toiminut. Kokeilin kaikkea mitä mieleen sattui tulla ja soitin jopa kotiin päin, kun Alanista ja Aimeesta ei ollut paljon apua.

Siinä vaiheessa, kun illallinen oli ja Aimee tuli pyytämään minua teelle (eli iltaruoalle), olin niin harmistunut, että teki mieli itkeä.

Menin alas ja oaniikki iski, kun kuulin heidän äänet ha harmistus kasvoi kasvamistaan. Menin nopeasti keittiöön hakemaan vettä ja tajusin, etten millään jaksaisi olla illallisella iloinen ja puhua englantia ja syödä lasagnea.

Aimee tuli keittiöön ja pyysin anteeksi ja sanoin, ettei minulla ole nälkä. Pyörin keittiössä varmaankin viisi minuuttia, kun alkoi itkettämään.

Huoneessani yritin taas nettiä päälle, mutta siitä ei tullut mitään. Laitoin tietokoneen pois ja katsoin telkkaria. Kymmenen aikaan olin niin uupunut, että nukahdin televisio päällä. Heräsin jossain vaiheessa ja laitoin television kiinni.

Sunnuntai tuli ja tänään oli suunnitteilla mennä hakemaan Aimeen isän isä ja mennä sitten Bristolin lähelle Aimeen isän ja äidin luokse.

Minua jännitti hieman koko ajatus mennä heidän sukulaisiin, mutta loppujen lopuksi minulla oli todella hauskaa. Päivää piristi myös se, että haimme matkalla adapterin minulle!

Otimme iso-isoisän matkaan ja lähdimme kihti Bristolia. Matkalla oli ihan hirveä tie! Tie oli vain yhden auton levyinen ja reunoilla oli heti puska-aitoja ja puita. Kamalaksi asian teki se, että yläpuolella oli oksia myös! Melkein tuli ahtaanpaikan kammo!

Noh Bristolissa alussa olin ihan kauhuissani. Isovanhemmat eivät puhuneet minulle, ja sitten kun olimme syöneet ja söimme jälkiruokaa, puhuminen alkoi. Isoisä kyseli Suomesta ja missä asuin, sillä hän oli käynyt Suomessa muutaman kerran.

Hayley halusi mennä ruokkimaan lintuja ja kaloja. Ruokimme linnut ja kalat (rikoin linnunruokkimis alustan. Puolustuksekseni, se oli jo ihan laho!). Kalat olivat pihalla olevassa isossa lammessa. Se oli aika siistiä!

Thomas aloitti heti jalkapallon pelaamisen, kun ruoho oli leikattu ja Hayley kasteli kukkia. Aluksi Thomas pelasi isoisänsä kanssa ja sitten minun kanssa, kun isoisältä leikattiin hiuksia. Pelasimme varmaan puolituntia, kunnes olin ihan poikki.

Pidimme juomatauon ja juttelimme niitä näitä. Siinä vaiheessa kieleni solmut olivat auenneet aika paljon ja puhuinkin enemmän.

Isoisä ehdotti, että pelaisimme crickettiä. Voi ei! Olin nähnyt peliä vain telkkarissa ja leffoissa. Mitä minä siitä tiesin. Aluksi olin vain ottamassa kiinni palloa. Sitten minun piti lyödä. Olin aika hyvä pallon lyömisessä. Kun vihdoin ja viimein paloin pelistä, minun piti syöttää... Syöttäminen ei ollutkaan niin helppoa kuin lyöminen.

Kun Hayley tuli kokeilemaan lyöntiä, hän kokeili kerran ja juoksi Aimeen luokse. Kun tuli Aimeen vuoro syöttää minä pidin Hayleylle seuraa.

Melkein puoli tuntia kääntelin ja vääntelin Hayleytä ympäri, annoin hänen ratsastaa selässäni, kun leikin hevosta yms. Sitten olin niin loppu ja poikki, että oli pakko sanoa Hayleylle, etten jaksa enää.

Siitä sitten huuto alkoi. Hayley oli jo niin väsynyt (kello oli jotain 17:30), että itkuhan siinä tuli, kun ei saanut tahtoaan läpi. Isoäiti onneksi vei Hayleyn sisälle ja minä taas jouduin lyömään.

Yritin tehdä helppoja lyöntejä (lyödä korkealle ilmaan ja antaa jonkun ottaa se kiinni, ennen kuin se osuu maahan), mutta Thomas ei ollut niin hyvä ottamaan kiinni. Vihdoin Aimee sai pallon kiinni ja Thomas sai lyödä.

Sitten alkoi lähtö kohti kotia. Pelin aikana solmut olivat auenneet enemmän ja puhettakin tulvi enemmän.

Vähän aikaa sitten Aimee ja lapset menivät ratsastamaan ja minä aloitin tämän kirjoituksen. Nyt lapset ovat kylvyssä ja valmistautuvat sänkyyn. Toivottavasti en joudu taas lukemaan, kun solmuja on vielä ihan liikaa, että lukemiseni kuulostaisi edes siedettävältä....

Ensimmäisten päivien jälkeen olo on todella hyvä. Perhe on todella kiva. Aimee on kuin ystävä. Lapset ovat mukavia, eivätkä (ainakaan vielä) testaile rajojaan kanssani ja Alan on mukava myös. Hän odottaa innolla, että pääsen auttelemaan häntä navetalla lypsyissä ym. Itsekin olen innostunut ajatuksesta.

Kuntokin on jonkin verran kohonnut (ja lihakset tulleet kipeiksi), kun on joutunut nostelemaan Hayleytä ja Thomasin kanssa on tullut pelattua jalkapalloa. Se poika elää jalkapallosta. Aamulla hän syö leivän, menee Nintendo Wiin eteen ja pelaa aamun jalkapalloa sillä ja koko päivän hän haluaisi pelata kanssani (tai oikeastaan kenen tahansa) jalkapalloa...

Huomenna on onneksi Thomasilla koulua, joten en ainakaan kovinkaan aikaisin tarvitse pelata jalkapalloa... Thomasilla on vielä seitsemän päivää koulua ja sitten loma alkaa. Sitä innolla odottaen