Pikkuhiljaa alkaa maatilalla löytyä jonkinlainen rytmi päiviin, vihdoinkin. Tällä viikolla Hayley aloitti koulun koko päiväisesti, eli 8:55-15:15.

Aamulla minä valmistan lapsilla eväslaatikot ja huolehdin, että he ovat pukeutuneita ja syövät aamupalaa. Sillä aikaa kun minä pidän lapsille seuraa, Aimee vie hevosille heinää ja ruokkii uudet kissanpennut. Päivät ovat minulla yleensä aika pitkälle vapaita, mutta yleensä torstaina ja perjantaina minä siivoan talon ja hoidan hevosia.

Viimeisen kirjoituksen jälkeen ei ole tapahtunut hirveästi mitään. Aimee tuli takaisin sairaalasta ja oli melkein kuin oma itsensä. Vieläkin jalka on hieman kipeä, mutta muuten Aimee on kunnossa. Hänen pitää vielä syödä vahvoja antibiootteja, sillä jalassa on vielä jonkinlainen kovettuma pureman jäljiltä.

Kävimme viime sunnuntaina uudestaan Longleatissa. Tällä kertaa kävimme safarilla, Postimies Pate sarjasta tutussa Viherlaakson kylässä, Longleat talossa ja junamatkalla

Safari oli upea! Siellä oli kirahveja, puhveleita, laamoja, sarvikuonoja, leijonia, susia, tiikereitä, flamingoja jne jne jne. Kaikkien kasvissyöjien alueilla saimme pitää ikkunat auki ja eläimet kulki teillä. Muutaman kerran näin kuinka kirahvi tunki päätään auton ikkunasta sisään, siistiä!

Kun menimme lihansyöjien alueelle, ikkunat piti pitää kiinni. Harmi, että meidän auton ikkunat olivat niin likaiset, että osa valokuvista oli sumuisia, mutta eläimet olivat upeita!

Leijona alueella olin liian keskittynyt kuvaamaan kaukana olevaa miespuolista leijonaa, että en melkein nähnyt ihan vieressä olevaa naaras leijonaa. Se oli vain metrin pässä autostamme, syömässä lihanpalaa! Oli ihan sika mahtavaa nähdä kaikkia "eksoottisia" eläimiä niin läheltä, kun ennen olin nähnyt niitä vain televisiossa.

Maanantaina pelasimme taas skittlesiä ja tein oman ennätyksen. Sain 42 pistettä ja tulin neljänneksi! Siistiä. Peli sujui todella hyvin :D Lopputulos koko pelissä oli, että emme voittaneet, mutta emme hävinneetkään, vaan tuli tasapeli. Kuulemani mukaan sellaista ei ollut tapahtunut koskaan aikaisemmin... Mielenkiintoista :D

Kun olimme matkalla kotiin skittlesistä, minä huomasin, että kurkkuni oli hieman kipeä. Tiistaina kurkku oli todella kipeä ja englannin tunnilla alkoi olo olla todella huono. Kahdentoista aikaan yöllä minulle oli noussut kuumetta 38,1 astetta ja olo oli todella huono. Otin yhden särkylääkkeen, mutta kuume ei laskenut sillä kokonaan. Heräilin jatkuvasti joko siihen, että kuume nousi tai laski. Kaiken kaikkiaan en saanut kunnolla unta. Lihakset oli seuraavana päivänä todella kipeät ja oli tuskaa nousta aamulla hoitamaan lapsia.

Kuumetta oli keskiviikko aamuna 38,5 ja otin taas särkylääkettä. Aimee passitti minut sänkyyn ja nukahdin melkein heti. Heräilin silloin tällöin, mutta nukahdin nopeasti uudestaan. Minulla oli herätys puoli kolmelta, että olisin valmiina hakemaan lapset koulusta, sillä Aimee oli lypsämässä.

Puoli kahden aikaan Aimee tuli huoneeseeni ja sanoi, että oli kysynyt lasten kavereiden äidiltä, josko lapset saisivat tulla heille muutamaksi tunniksi koulun jälkeen ja olin todella helpottunut. Olin varmasti jollain tapaa pidellyt kuumetta poissa mielenvoimalla, tai muulla ihmeellisellä tavalla, sillä heti kun Aimee lähti huoneestani ja rentouduin uudestaan peiton alle, kuume alkoi nousemaan taas.

Aimee sanoi, että lapset tulisivat viiden aikaan kotiin, joten nousin sängystä puoli viideltä ja olo oli niin karsea, että jouduin ottamaan taas särkylääkettä. Aimee tuli sisälle viiden aikaan ja lähti hakemaan lapsia. Minä luulin, että minun olisi tarkoitus hoitaa lapsia puolitoista tuntia. Onneksi minun ei pitänyt, sillä olin niin väsynyt, että oli ihmeellistä että jaksoin jopa seisoa.

Tänään onneksi kuume laski, eikä minua ole terveydellisesti vaivannut muu kuin vuotava nenä ja yskiminen. Lihakset ovat vielä vähän jumissa, mutta muuten olo on ollut hyvä

Tänään Aimee sai ihmeellisen kohtauksen. Olin alhaalla juomassa teetä ja lapset kinastelivat. Aimee meni selvittämään riitaa ja yhtäkkiä vaan alkoi kiljumaan, että oli saanut tarpeekseen ja  heitti Thomasin pallon lehmien keskelle. Siinä vaiheessa yritin luikkia karkuun, kun ajattelin, että en halua joutua tämän keskelle. En ehtinyt lähteä mihinkään, kun Aimee tömisteli ohitseni kiroen ja toistaen, että oli saanut tarpeekseen.

Enhän voinut siinä tilanteessa luikkia yläkertaan, kun lapset itkivät. En tiennyt mitään sanottavaa, en osannut lohduttaa mitenkään, sillä minäkään en tiennyt mitä oli meneillään.

Pian Aimee tuli alakertaan ja itkien sanoi, että oli saanut tarpeekseen, mutta hän ei ollut vihainen lapsille vaan Alanille. Hän sanoi, että oli tyystin tympääntynyt siihen, että Alan lupasi tulla töistä ajoissa, mutta kertaakan hän ei ollut tullut kotiin ennen kuin lapset olivat nukkumassa. Minulta Aimee pyysi anteeksi ja sanoi, että hänen on ihan pakko päästä pois ja meni yläkertaan.

Minä luikin yläkertaan mahdollisimman nopeasti ja päätin pysyä poissa jaloista, ettei minua vedetä mukaan riitelyyn tai muuhun. Menin yläkertaan mukanani leffa ja pysyin siellä kunnes elökuva oli ohi ja olin katsonut muutamia saippuasarjoja, enkä jaksanut enää olla välittämättä kurnivasta vatsastani.

Alakerrassa Alan oli lasten kanssa, mutta Aimeeta ei ollut näkyvissä. Hänen puhelimensa oli vielä pöydällä, mutta hänen autonsa oli poissa. Nyt en ole oikein varma, mitä minun pitäisi tehdä. Luultavasti Aimee tulee takaisin huomiseen mennessä, tai jopa yöllä, kunhan saa vain vähän tuulettaa vihaansa. En ole yhtään varma pitääkö minun aamulla huolehtia lapset kouluun, vai onko se nyt Alanin hommia. Kaippa se selviää huomenna. Tälläkin hetkellä lapset ovat Alanin kanssa ulkona töitä tekemässä, vaikka kello on jo kahdeksan, ja normaalisti lapset olisivat jo sängyssä.

Saa nähdä mitä tapahtuu huomenna, tulevatko lapset minun makuuhuoneeseeni kuten yleensä keskiviikkoisin, kun Aimee on lypsämässä vai onko Alan herättämässä heidät vai nukummeko kaikki pommiin...